Kasvisto, eläimistö ja geologia

Tunturitasangon pohjoisen osan rauhallisesta maisemasta kulkee pitkiä rehevän vihreitä V-laaksoja kohti rannikkoa. V-laaksot muodostuivat jäätikön sulamisvesistä. Koillisrannikolla on dramaattinen louhikkomaisema, jonka terävät kallion ulokkeet ja kaltevat muodostelmat koostuvat kerrostuneista kivilajeista.

Roudan rikkomat kalliot ja kivivyöryt ovat viime jääkauden jälkeen luoneet tyypillisiä viuhkamaisia kivikkoja tunturin kupeisiin. Kylmä ilmasto on syynä siihen, että geologisilla muodostumilla ei ole kasvipeitettä aina merenrantaan saakka. Koska jäätikkö oli jäätynyt kiinni maaperään viime jääkaudella, maisema on vain vähäisessä määrin jään muokkaama ja jopa ydinalueilla saman näköinen kuin ennen viimeistä jääkautta V-laaksoineen, louhikkoylänköineen ja rengasmoreeneineen.

Osassa laaksoja on niiden keskiosissa laajoja pajuvyöhykkeitä, jotka ovat hirvien suosimia talvisin ja varpuslinnuille tärkeitä pesimisalueita kesäisin

Kansallispuiston korkeinta vyöhykettä leimaa kivikko ja sora, jossa routimisen ja lyhyen kasvukauden tähden on vähän kasvillisuutta. Siellä viihtyvät kiiruna, kivitasku ja pulmunen. Alempana maastossa näkee pesiviä kahlaajia, kuten tutun kapustarinnan, mutta myös vähemmän tunnettuja lajeja, kuten merisirrin, tyllin ja keräkurmitsan. Rannikon lintu karikukkokin elää niemimaalla. Tavallisimpia nisäkkäitä ovat naali ja sopuli, sen lisäksi esiintyy saukkoja, kärppiä, ahmoja, poroja ja hirviä.