Keväällä ja kesällä poro laiduntaa tuoretta kasvustoa, joka nousee maasta sitä mukaa, kuin lumi häviää tunturin rinteiltä. Vasta versonneissa kasveissa on kaikkein eniten ravintoa. Porot voivat myös hyödyntää rannikkoa laiduntamalla ruskolevien tuoreita versoja ja lisääntymisrakkuloita keväällä.
Kesällä porot siirtyvät paljakalle ja mieluusti lumikinoksiin päästäkseen pakoon räkkää ja saadakseen laiduntaa rauhassa. Syyskesällä ja syksyllä porot vetäytyvät alemmas tunturiin ja laaksoihin, missä niitä houkuttelee sieniaika.
Porot ovat erittäin mieltyneitä jäkälään, varsinkin myöhäsyksyllä ja talvella, ja siinä suhteessa ne ovat ainoita pohjoisessa eläimistössä. Porolle jäkälä on helposti sulavaa ravintoa, mutta se ei sisällä proteiineja. Jäkälä pitää yllä palamista. Muille eläimille jäkälä on myrkyllistä, joten porot saavat nauttia tästä herkusta aivan yksin. Tärkeimpiä maassa kasvavia lajeja ovat poronjäkälä, okatorvijäkälä, islanninjäkälä ja lapalumijäkälä. Vanhojen koivujen rungossa kasvava jäkälä on myös tärkeää, varsinkin jos talvilaiduntaminen maasta on vaikeaa.
Poron turkki paksuine peitekarvoineen on sopeutunut hyvin elämään arktisella mantereella. Hirvaat pudottavat sarvensa kiima-ajan ja pariutumisen jälkeen syksyllä. Vaikeiden lumiolosuhteiden aikana voivat lauman hirvaat auttaa kaivamaan laidunkuoppia vaatimille. Koska vaatimilla on edelleenkin sarvet, ne voivat ajaa hirvaat pois päästäkseen käsiksi laidunkuoppien ravintoon. Kun porot ovat syöneet kyllikseen, käyvät riekot usein syömässä kuopissa.
.Vasojen merkintää. Jan Ivvár ja Sara merkitsevät poroja. Foto: Knut Sverre Horn
Porolaumaa ajetaan helikopterin avulla. Foto: Jan Ivvár Smuk.
Moottoriajoneuvon käyttö
Porot laiduntavat suurilla alueilla, ja ne muutetaan vuodenaikalaidunten välillä. Tämän päivän modernissa porotaloudessa käytetään moottoriajoneuvoja, kuten moottorikelkkoja, pienehköjä maastokulkuneuvoja, kuten mönkijöitä, sekä helikoptereita talvi- ja kesälaitumen väliseen muuttoon ja syksyn kokoamiseen merkitsemistä ja teurasten valintaa varten.
Helikopterin käyttäminen ja tietoisuus siitä, että syyskokoamisen yhteydessä ajetaan eri reittejä sekä että erotusaita, aidat ja poronhoitotuvat ovat kansallispuiston ulkopuolella, on johtanut siihen, ettei maastossa ole paljon merkkejä poronhoidosta.
Vasomisaikaan porotaloudessa valvotaan erityisesti vasomisalueita, jotta voidaan paljastaa petovahinkoja ja muita mahdollisia häiriöitä.
Syksyn poronerotus, merkitseminen ja teurastus
Vuoden vasamäärä vaihtelee ja määrää, montako eläintä teurastetaan. Vasomisaikaa edeltävät laidunnusolosuhteet vaikuttavat vasovien vaatimien kuntoon ja määrään.
Syksyn erotuksessa porolaumat ajetaan laidunaitaukseen Krampenesin erotusaitaan.
Siellä merkitään vasat ja valitaan teurastettavat porot, ja loput päästetään vapaaksi laiduntamaan vielä vuodeksi.
Ennen kuin porot muutetaan talvilaitumille Varangin vuonon eteläpuolelle marras- joulukuussa, otetaan myös Seida-tunturin erotusaidassa jonkin verran teuraseläimiä.
Myöhäissyksyllä porot elävät säästöliekillä, jolloin porolaidun juuri ja juuri riittää kovan talven ja kevään yli. Joinakin vuosina laitumet voivat olla poron ulottumattomissa jääkuoren tai lumiolosuhteiden vuoksi, niin ettei se pääse käsiksi lumen alla olevaan ravintoon. Silloin porojen täytyy saada lisäruokintaa talvilaitumella. Poronhoitopiirit, joissa poroilla ei ole pääsyä luppometsiin, ovat erityisen vaikeassa asemassa keväällä jääpeitteisten laitumien vuoksi.
Hirvaat vetäytyvät rantaan räkkää pakoon. Foto: Alfred Ørjebu
Vältä porojen häiritsemistä
Vasomisaikana tulee välttää vasovia vaatimia ja vaatimia, joilla on pieniä vasoja. Jos vaadin säikähtää, se voi hylätä vasansa. Vasa on riippuvainen emonsa maidosta.
Irti päästetyt koirat voivat aiheuttaa suurta vahinkoa lyhyessä ajassa. Noudata kiinnipito-määräyksiä ja pidä koira hihnassa alueilla, missä on poroja.
Joet tulvivat toukokuun 15. ja kesäkuun 15. päivän välisenä aikana, ja porojen vasominen – kaikkein vaarallisin aika
poroille – on käynnissä. Paras suunnitella retki jonnekin muualle tällöin. Retkeile mieluummin rannikon läheisyydessä.
Jos suunnittelet retkeä sisemmälle niemimaahan, ovat olosuhteet parhaimmillaan noin heinäkuun 1, päivän jälkeen. 1 juli.
Talvella, kun laitumet ovat jään peitossa ja poroilla vaikeat laidunnusolosuhteet, ne ovat erityisen haavoittuvia häiriöille.
Kun näet poroja
Porolauman kokeminen läheltä on hieno elämys:
- Nauti näkemästäsi. Kiikarilla pääset lähemmäs. Med kikkert kommer du nærmere.
- Pidä koira hihnassa. Poro voi luulla juoksevaa koiraa uhkaavaksi saalistamassa olevaksi pedoksi. Kiinnipitoaika on 1. huhtikuuta – 20. elokuuta. Huomaa, että kansallispuiston vyöhykkeellä A kiinnipitoaika jatkuu syyskuun 9. päivään asti. Myös muulloin kuin kiinnipitoaikana velvollisuutesi on kontrolloida koiraasi. Irti juoksevat koirat voivat vahingoittaa sekä villieläimiä että laiduntavia lampaita ja poroja.
- Kierrä laiduntavat porot kauempaa.
- Jos porolauma on tulossa kohti sinua, kyykisty odottamaan, kunnes se on ohittanut sinut.
- Keväällä porot ovat erityisen haavoittuvia ja vaatimet vasovat. Silloin pitää olla erityisen varovainen: pysähdy ja odota, käänny toiselle suunnalle, mikäli se on tarpeen.