Kansallispuistosta

Subarktinen ja hemiarktinen mannermaa kohtaavat kansallispuistossa. Täällä tapaa lajeja, jotka elävät pohjoisimmalla, eteläisimmällä ja läntisimmällä levinneisyysalueellaan. Pikkulohijokia on kuin helminauhana. Alueen ytimessä maisema on kuin ennen viimeistä jääkautta. Näkymät ovat mahtavia, vaellatpa sitten etelään kohti Varanginvuonoa tai pohjoiseen kohti Barantsinmerta ja Jäämerta. Näissä maisemissa välimatkat ovat pitkiä, sää vaihtuu nopeasti, ja me ihmiset olemme pieniä.

Kansallispuiston ulkoreunoilla on muutama valikoitu lähtöpiste. Pääasiassa joudut suunnistamaan alueella itse. Alue on viimeisimpiä Norjassa ilman merkittyjen polkujen verkostoa. Täällä on enemmän porojen ikuisten vaellusten luomia kulku-uria kuin ihmisten tekemiä polkuja.

Kansallispuiston reunoilla on useita luonnonpuistoja, joiden maisemaa hallitsevat rannikolla louhikkoiset liuskeiset siirroskivilajit, ainutlaatuiset dyynisysteemit ja kivikkorannat, joissa on selviä jälkiä maan kohoamisesta ja ankarasta arktisesta rannikosta, jota uloimpana leimaavat ajopuut ja kasvillisuuden puuttuminen.

Karttaesitteessämme näet koko alueen kartan .

Tästä voit katsoa filmin Nattfjelldalenista .

Miksi kansallispuisto?

Kansallispuisto suojeltiin vuonna 2006 ja se kattaa 1804 km2:n alueen.

Suojelun tavoite on:

• Säilyttää laaja, oleelliselta osaltaan koskematon, lähes teknisiltä toimenpiteiltä säästynyt luonnonalue, jotta turvataan ekosysteemien, lajien ja kantojen biologinen monimuotoisuus. Tämä käsittää muun muassa Manner-Norjan arktisinta tyyppiä edustavan osan, jonka maanmuodot ovat erikoisia ja jossa on jääkauden jättämiä kerrostumia, arktisia aineksia sisältävä kasvisto ja eläimistö, naalin ydinelinalue ja ainutlaatuisia saamelaisia kulttuurimuistoja.
• A-vyöhykkeellä on rajattu erittäin tärkeä suo- ja kosteikkoalue, jolla on huomattava tieteellinen merkitys vertailualueena ja joka on omalaatuinen lukuisine pikkujärvineen ja suolampineen. Se on runsaan ja vaihtelevan kosteikkolinnuston elinaluetta, myös uhanalaisten lajien. Alue on erittäin tärkeä metsähanhelle ja kiljuhanhelle.
• Yleisöllä on mahdollisuus luonnonelämyksiin perinteisesti ja yksinkertaisesti retkeillen ilman liikaa teknisiä varusteita. Luontopohjan säilyttäminen kansallispuistossa on tärkeää saamelaiselle kulttuurille ja elinkeinon harjoittamiselle. Aluetta tulee voida käyttää poronhoitoon.

Moottoriajoneuvojen käyttökielto

Sähköpyörän käyttö on kielletty. Moottoriajoneuvon käyttö lumipeitteisellä ja paljaalla maalla on kielletty, samoin lentäminen 300 metriä alempana, muutamin poikkeuksin. Moottorikelkalla saa ajaa kunnallisilla moottorikelkkareiteillä, kutakin reittiä koskevaksi ilmoitettujen sääntöjen mukaisesti. Kunnat ilmoittavat nettisivuillaan, onko kyseinen reitti avattuna.

Organisoitu liikkuminen

Organisoitu retkeily jalan on lupa, kunhan luonnonympäristö ei vahingoitu. Muuhun organisoituun liikkumiseen ja liikkumismuotoihin, jotka voivat vahingoittaa luontoa, tarvitaan erityinen lupa hallintoviranomaisilta. Tämä käsittää organisoidun liikkumisen ratsain, leijahiihdon, koiravaljakkoajelun ynnä muuta. Organisoitu toiminta, jossa jalan käydään katsomassa uhanalaisten lajien, kuten naalin, petolintujen jne. elinalueita, vaatii hakemuksen.

Huhtikuun puolestavälistä kesäkuun loppuun porot ovat erityisen arkoja häiriöille.
Käytä vanhoja nuotiopaikkoja jokien varrella. Älä polta roskiasi, ota ne mieluummin mukaasi kotiin. Jos telttailet useampia päiviä peräkkäin, tulee teltta siirtää usein, niin ettei kasvillisuus vahingoidu.